Erityislasten iseillä on usein kokemus, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on isejä kohtaan ennakko-oletuksia, jotka vaikuttavat vuorovaikutukseen. Erityislasten isät kokevat myös, että vanhempien sukupuolella on merkitystä siihen, miten heidät kohdataan. Isät kokevat, että heille ei tarjota aktiivisesti emotionaalista tukea, esimerkiksi keskusteluapua tai vertaistukea, mutta sitä vastoin äideille sitä usein tarjotaan. Isät kaipaavat myös konkreettista tukea; tietoa palveluista ja apuvälineistä sekä tukea lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. Myös tiedollista tukea toivotaan, esimerkiksi tukea lapsen diagnoosiin ja hoitoon liittyvistä asioista.

Isät kokivat myös ammattilaisten käyttämän vaikean terminologian estävän tiedon saantia ja tuovan epävarmuutta tilanteeseen. Ammattilaisten antamat lapsen hoitoon liittyvät ohjeet saattoivat olla ristiriidassa keskenään, eikä kenelläkään ollut kokonaiskuvaa perheen tilanteesta. Isät kokivat, että ammattilaiset eivät tee tarpeeksi yhteistyötä keskenään ja tämä hankaloittaa perheen tilannetta.

Isien mielestä ilman heidän omaa aktiivisuuttaan he jäävät syrjään, kun ammattilaiset työskentelevät perheen asioissa äidin kanssa. Isien kokemuksen mukaan ammattilaiset ajattelevat lapsen asioiden kuuluvan automaattisesti vain äidille ja sivuuttivat isän, ellei hän ottanut itse aktiivista roolia. Isät haluavat aktiivisen, läsnä olevan roolin, mutta heidän on työskenneltävä sen eteen enemmän, jotta ammattilaisetkin näkisivät heidät samalla tavalla kuin äidin roolin.

Ammattilaisilla ja palvelujärjestelmällä voi olla merkitystä siinä, millaiseksi vanhemmuuden roolit perheessä muodostuvat. Isän kohtelu, kokemukset ja ammattilaisten suhtautuminen isään voivat määritellä, millaiseksi kuva isyydestä isälle muodostuu. Jos ammattilaisilla on sisäistetty ajatus isästä toissijaisena vanhempana, voi isällä olla korkeampi kynnys osallistua lapsen hoitoon ja vanhemmuuteen. Kokemus vanhemmuudesta voi myös syntyä isälle myöhemmin ja toisella tavalla kuin äidille. Äiti valmistautuu vanhemmuuteen koko raskausajan, toisin kuin isä, jonka suhde lapseen usein vahvistuu sitten, kun vuorovaikutus ja leikki lapsen kanssa mahdollistuu. Tämän eritahtisuuden tiedostaminen on tärkeää myös työntekijälle, joka voi kertoa varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä isälle ja tukea isää osallistuvaan, aktiiviseen vanhemmuuteen.

Isät ovat usein vähemmistönä erilaisissa vanhempien vertaisryhmissä. Julkaistua tutkimustietoa erityislasten isien kokemuksista vertaistuen parissa löytyy vielä vähän. Erään tutkimuksen mukaan erityislasten isät olivat eniten osallistuneet toiminnallisiin tapahtumiin, mutta he pitävät tärkeänä myös keskustelua. Koettiin, että kiinnostava toiminta ja aktiivinen tekeminen madaltaa vertaistoimintaan osallistumista. Monen isän mielestä vertaistuen piiriin hakeutumisen kynnys oli korkea. Sitä voisi madaltaa esimerkiksi toiminnallisuus, vapaa pääsy, positiivinen ilmapiiri, tutut ihmiset ja lapsen tilanteen hyväksyminen. Isät saivat vertaistukitoiminnan kautta uusia tuttavuuksia, tietoa lapsen diagnoosiin tai hoitoon liittyen, tietoa palveluista ja tukimuodoista sekä voimavaroja omaan jaksamiseen ja tukea omaan isyyteensä.

Puolison rooli vertaistukitoimintaan hakeutumisessa oli huomattava, sillä moni isä kertoi olevansa vertaistuen piirissä puolison ansiosta.

• Ammattilainen voi tarkastella ja kehittää omaa työotettaan sekä tarjoamia palvelujaan, jotta ne olisivat mahdollisimman tasavertaisia ja molempia vanhempia palvelevia ja kunnioittavia. 
• Ammattilainen voi pohtia omia ajatuksiaan ja mahdollisia oletuksiaan sukupuolirooleista ja isyydestä.  Omat kokemuksemme ja ajatuksemme isistä ja miehistä vaikuttavat isyyskuvaan. Ammattilaisen tulisi olla tietoinen omista asenteistaan ja uskomuksistaan.
• Ammattilainen voi tarkastella rakenteellisia ja käytännön seikkoja, jotta organisaation/palvelun isäystävällisyys toteutuisi:
  Soveltuvat tilat: Miten tilat soveltuvat vanhemmuuden ja isien tukemiseen?
  Sopivat aikataulut: Pääsevätkö isät mukaan?
  Käytänteet: Ketkä kirjataan yhteyshenkilöiksi, kutsukäytänteet ym.
  Isien näkemykset: Kerätäänkö iseiltä palautetta palveluista?
  Viestintä: Otetaanko viestinnässä huomioon isät?
  Kohtaamistilanne: Miten isää tuetaan? Mitä isien osallistumiselta toivotaan?
• Olla aktiivinen! Organisaatio voi Isätyön suunnitelman avulla arvioida ja kehittää isien tasavertaista kohtaamista ja osallisuutta.